Rebecca Skloot: The Immortal Life of Henrietta Lacks

Jokainen solubiologiaa lukenut on kuullut HeLa-soluista. HeLa on ihmissolulinja, jota on helppo ylläpitää ja suurin osa ihmissoluilla tehtävästä tutkimuksesta tehdään niillä. Ne kasvavat jopa niin hyvin, että ne kontaminoivat muita solulinjoja ja sotkevat tutkimuksia. Tavallisesti eläinsolut (mukaanlukien ihmisen solut) eivät elä kuin alle kymmenen solujakautumista ja parhaassakin tapauksessa alle 50 kertaa. HeLa-solut ovat eläneet iloisesti jo kymmeniä tuhansia jakautumisia. Ne eristettiin 50-luvulla erittäin aggressiivisesta kohdunkaulansyövästä naiselta, jonka nimi oli Henrietta Lacks. Tämä kirja on Henrietan, hänen perheensä ja HeLa-solujen tarina.

Henrietta oli köyhistä oloista, hänellä oli neljä lasta ja hän oli naimisissa serkkunsa kanssa. Hän tunsi sisällään möykyn ja kertoi siitä ystävilleen, mutta ei mennyt lääkäriin. Viidennen lapsensa synnyttyä hänen kuukautisensa jatkuivat ja jatkuivat ja hän löysi kohdunkaulaltaan möykyn. Hän meni Johns Hopkinsin ilmaiseen sairaalaan, jossa vielä 50-luvun alussa oli mustille ja valkoisille omat osastonsa ja sisäänkäyntinsä. Hänet tutkinut lääkäri totesi Henrietan olevan oikeassa, otti koepalat ja lähetti hänet kotiin. Myöhemmin Henrietalle ilmoitettiin sen olevan syöpä, ja sädehoito aloitettiin. Mikään ei auttanut ja Henrietta kuoli joitakin aikoja myöhemmin.

Syöpä oli erittäin aggressiivinen ja se saatiin ylläpidettyä ja kasvatettua todella hyvin. Soluja lähetettiin kasvatettavaksi ympäri maapallon. Ne eivät kuolleet kuljetuksen aikanakaan kuten muut solut ja ne saatiin herätettyä kohdelaboratoriossa noin vain. Ensimmäinen suuri saavutus HeLa-soluilla saatiin tehtyä Jonas Salkin poliorokotteen testaamisessa, kun kymmenien tuhansien apinoiden sijaan voitiin käyttää liuoksessa kasvavia ihmissoluja. Tämän jälkeen HeLa-soluja on kasvatetty mitä erilaisimmissa olosuhteissa, mm. avaruuslennoilla ja niitä käytetään HIV:n ja monen muun taudin tutkimuksessa.

Koska solut kasvavat todella helposti melkein millä tahansa kasvualustalla ja ne leviävät myös ilmateitse pölyn mukana, niillä on mahdollisuus kontaminoida muita solulinjoja. Walter Nelson-Rees pilasi vuonna 1975 koko maailman solubiologien päivän kertomalla löytäneensä kymmenistä uniikeista solulinjoista HeLa-solujen piirteitä. Omina solulinjoinaan pidetyt solut olivat kuin olivatkin HeLa-soluja ja useiden vuosien työn tulokset menivät monilla hukkaan.

Kirjan kirjoittaja kirjoittaa yhtäaikaa kolmea tarinaa. Hän kertoo Henrietan ja hänen lastensa elämästä, kuvaillen elinoloja ja ihmissuhteita. Hän kertoo luonnollisesti solujen käytöstä tieteessä, niiden tieteeseen tekemästä vaikutuksesta sekä solujen myynnin taloudellisista ja eettisistä ongelmista. Kirjoittaja kertoo myös omasta matkastaan HeLa-solujen parissa, kirjan kirjoittamisesta ja ystävystymisestään Henrietan tyttären Deborahin kanssa.


Kirjassa on 381 sivua ja sen voi tilata Amazonilta paperina, Kindle-versiona tai äänikirjana. Käytettyjen hinta alkaa tätä kirjoittaessa yhdestä dollarista, uutena alle kymmenestä taalasta. Tilaamalla kirjan tällä linkillä annat samalla minulle hivenen taskurahaa uusien kirjojen ostoon. Linkkaan Yhdysvaltojen Amazoniin, sillä sieltä postimaksut ovat edullisemmat kuin Saksasta tai Englannista ja kirjat ovat huomattavasti edullisempia (varsinkin käytettynä) kuin Suomessa.