Kirja kertoo ihmisen ruuansulatusjärjestelmästä ja kunkin vaiheen tarpeellisuudesta ihmisille tai eläimille. Matka alkaa nenästä ja tuoksun osuudesta ruuan makuun ja miten tätä aistia huijaamalla maku muuttuu. Makuaistihan kattaa suolaisen, makean, happaman ja karvaan, kaikki muu on tuoksua. Kirja jatkuu ihmisten ja eläinten makutottumusten ja aistien vertailulla. Kappale sisältää valtavan määrän minulle upo-uutta tietoa ja varsinkin tutkimusmenetelmien laajahko kuvailu on ihastuttavaa luettavaa.Mary käy läpi eri maiden syömistottumuksia, kuka syö lihaa, kuka elimiä ja kuka hiuksia. Sisäelimissä on paljon ravintoa, mutta Yhdysvalloissa ne jätetään pääasiassa syömättä ja laivataan toisiin maihin.
Kirja muistuttaa monin paikoin Guinnesin ennätystenkirjaa tai Ripleyn Usko tai älä -kirjasarjaa, joissa kerrotaan huikeimmat ennätykset (Pisin ruokailu, suurin paksusuoli) tai uskomattomimmat faktat (voiko elävältä syöty elää syöjänsä vatsassa, mitä kaikkea peräsuolessa on kuljetettu vankilaan), eikä tällainen varsinaisesti ole sellaista tietoa jota kirjoiltani yleensä toivon. En minä mitään ennätyksiä kuitenkaan muista ja anekdootit ovat sellaisia, ettei niiden ympärille oikein tarjota lihaa luiden ympärille. Kohokohta (pohjakosketus) saavutetaan takaperoisen syömisen kuvailulla. Millaista ruokaa voi tunkea peräsuoleensa ja kuinka se imeytyy. "OMG" sanoisi kahdeksasluokkalainen. Tästäkin löytyy vinhoja tarinoita nunnista, jotka näillä peräruiskeilla koittivat kiertää paaston säännöstöä. Suurin osa väitteistä tuetaan artikkeleilla, joten ilmeisesti kyseessä on tutkittu tieto. Kuvittelin kirjaa aloittaessani oppivani mahdollisesti jotain uutta ruuansulatusjärjestelmästä, mutta niin ei käynyt. Nyt mieleeni jäi hypoteesi tultasyökseviä lohikäärmeitä sisältävien tarinoiden alkuperästä: Mätänemistilanteessa olevan käärmeen sisältä purkautuu vetyä sen päälle astuttaessa. Jos suun edessä on liekki, käärme syöksee tulta. Ainoa minulle uusi "järkevä" asia oli rapeuden (crunchiness) merkitys maistamisessa.
Maryn tyylille uskollisena kirjassa vareataan paljon tilaa yökkö- ja kakkahuumorille. Tämä onkin nyt jo kolmas kirja Mary Roachilta lyhyen ajan sisään ja kirjoitustyyli alkaa hivenen tökkiä. Jatkuvat puujalkavitsit ja alatyylin sanaleikit toimivat ihan mukavasti vielä kahden ensimmäisen kohdalla, mutta nyt niiden hohto alkaa hiipua. Jos olisin lukenut nämä hivenenkin eri aikaan, olisin varmaankin välttynyt tältä tunteelta. Jätän Maryn kirjat Bonk ja Spook vähän myöhemmäksi.
 |
| Erilaisia ulostetyyppejä Scandinavian Journal of Gastroenterology -lehden artikkelissa. |
Kirjassa on 352 sivua ja sen voi tilata Amazonilta paperina, Kindle-versiona tai äänikirjana. Käytettyjen hinta alkaa tätä kirjoittaessa kolmesta dollarista, uutena noin kymmenestä taalasta. Tilaamalla kirjan tällä linkillä annat samalla minulle hivenen taskurahaa uusien kirjojen ostoon. Linkkaan Yhdysvaltojen Amazoniin, sillä sieltä postimaksut ovat edullisemmat kuin Saksasta tai Englannista ja kirjat ovat huomattavasti edullisempia (varsinkin käytettynä) kuin Suomessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti