Kevin Mitnick: Ghost in the Wires - My Adventures as the World's Most Wanted Hacker

Veljeni suositteli tätä kirjaa, enkä olisi varmastikaan lukenut tätä ilman häntä. Millainen voisi olla hakkerin elämästä kertova kirja? Paljon Coca-Colaa, Red Bullia ja pitsaa, unettomia öitä ja tietokoneen ääressä mädäntymistä. Tuskin mikään vauhdikas seikkailu kuitenkaan. Olin väärässä pahan kerran. Kevin Mitnick syntyi vuonna 1963 ja oli juuri sopivassa iässä tietokoneiden yleistyessä 70-luvun loppupuolella. Minä olen ymmärtänyt hakkeroinnilla tarkoitettavan vain tietokoneilla tapahtuvaa tietojen kalastelua ja järjestelmiin murtautumista, mutta Mitnick käyttääkin tähän pääasiassa puhelinta ja sosiaalisia taitojaan. Hän puhuu tekniikastaan termillä "Social Engineering". Hän soittaa puhelinvaihteeseen, kyselee tietoja, soittelee toisaalle ja pikkuhiljaa saa kerättyä tietoja, joiden avulla pystyy vakuuttavasti esiintymään huoltomiehenä tai jonakin muuna yrityksen omana työntekijänä. Tämän jälkeen hän saa jonkun toisen työntekijän rakennettua itselleen takaportin järjestelmään ja pääsee mellastamaan yrityksen koneille.

Hän aloitti hakkerointinsa alaikäisenä ja järjesti itselleen ilmaiset kaukopuhelut, salakuunteli muiden puheluita ja teki muuta vastaavaa jäynää. Hän istui nuorisovankilassakin, mutta ei lopettanut toimiaan missään vaiheessa. Hän itse vertaa hakkerointejaan alkoholismiin, hänen tiedonjanonsa oli valtava, hän tiesi miten tietoa sai, eikä hän pystynyt lopettamaan. Hän ei missään vaiheessa varastanut rahaa, käyttänyt löytämiään luottokorttitietoja, rikkonut järjestelmiä tai tehnyt muutakaan todella rikollista. Hän vain kävi katsomassa lukitsematta jätettyjen ovien taakse ja koitti ylittää itsensä. Haasteena oli yrittää tehdä jotain mahdottomana pidettyä, kuten varastaa uusin ja tarkoin suojattu salaisuus.

Seikkailu alkaa toden teolla, kun hän on täysi-ikäinen ja FBI on hänen kintereillään. Hän vaihtaa henkilöllisyyttään, muuttaa paikasta toiseen ja käyttää peukaloimiaan kännyköitä vaikeuttamaan seuraamistaan. Tämän lisäksi hän vakoilee ihmisiä jotka vakoilevat häntä ja pysyy jatkuvasti askeleen edellä. Tarinan viehätys tuleekin Mitnickin leikkiessä kissaa ja hiirtä poliisin ja FBI:n kanssa, vaikka hän on resurssien puolesta altavastaaja. Nokkeluutensa ja röyhkeytensä vuoksi hän ei jää kiinni ja onnistuu jujuttamaan tiettyjä FBI:n edustajia kerta toisensa jälkeen. Tarina on hyvin samantyyppinen "Ota kiinni jos saat" -kirjan ja sen pohjalta tehdyn elokuvan kanssa, sillä erotuksella ettei Mitnick koskaan tehnyt epärehellisyydellä rahaa. Hän käytti taitojaan rahan tekoon ainoastaan huijatessaan radio-ohjelman arpajaisia, mutta lakimiehien mukaan hän ei silloinkaan varsinaisesti rikkonut lakia.

Kirja etenee vauhdikkaasti, eikä juonen poukkoilua tai vaiheittaista hidastumista voi moittia, koska kyseessä ovat tositapahtumat. Kirjan lopuksi (juonipaljastus) kertoo mitä tekee nykyään ja kuinka hän sai puhdistettua maineensa. Tarina on melkein uskomaton, itse en ikimaailmassa voisi sietää tuollaista stressiä vuodesta toiseen.

Oikeasti kirjaan on merkitty kirjoittajiksi Mitnickin lisäksi Steve Wozniak ja William L. Simon. Yhtenä Applen perustajista parhaiten tunnettu Wozniak on kirjoittanut esipuheen ja Simon lienee ollut se varsinainen kirjoittaja Mitnickin kertoessa tarinaansa.

Kirjassa on 432 sivua, eikä sitä ole saatavana suomeksi. Kirjan voi tilata paperiversiona, äänikirjana ja Kindle-kirjana linkin takaa. Paperi- ja Kindle-versiot maksavat tätä kirjoittaessa alle kymmenen taalaa, eli ovat halpoja kuin saippua. Tilaamalla kirjan tällä linkillä annat samalla minulle hivenen taskurahaa uusien kirjojen ostoon. Linkkaan Yhdysvaltojen Amazoniin, sillä sieltä postimaksut ovat edullisemmat kuin Saksasta tai Englannista ja kirjat ovat huomattavasti edullisempia (varsinkin käytettynä) kuin Suomessa.

Mary Roach - Stiff

Stiff (raato, ruumis tai kroppa) on kirja kuolleista siitä mitä kuolleille tehdään. Kirja alkaa huomattavasti mielenkiintoisemmalla ruumiiden tutkimuskäytöllä ja päättyy vähemmän mielenkiintoiseen maatumis-, tuhkaamis- ja hydrolyysihävittämiseen. Kirja alkaa kuoleman jälkeen tutkimuskäyttöön testamentattujen kehojen käyttökohteilla. Kaikki tietävät lääketieteen opiskelijoiden leikkaavan ja harjoittelevan ruumiilla. Hivenen yllättävämpää on, että plastiikkakirurgien koulutuspäivillä käytetään irtisahattuja päitä kulmakarvojen ja nenien parantelun harjoitteluun. Käytäntö sanelee irroittamisen, muuta osaa ruumiista voidaan käyttää toisiin tarkoituksiin.

Kirja käy hienosti läpi ruumiiden lääketieteellisen käyttämisen historian ja eettiset esteet. Ruumiiden ryöstäminen haudoista oli Englannissa ammatti, josta maksettiin mukavasti. Yöllä hautajaisten jälkeen miehet menivät kaivamaan haudan auki, vetivät ruumiin arkusta ja myivät sen anatomianlaitoksille. Ranskassa jokainen koditon kuollut oli vapaata riistaa lääketieteelliselle tutkimukselle ja tietämys levisi siellä huomattavasti muita maita nopeammin.

Ruumiin kuolemanjälkeisistä muutoksista voidaan päätellä kuolinsyy, kuolleenaoloaika, kuolinpaikka jne. Tätä kirjoittaessa uutisissa on ollut viimeisten kuukausien aikana kolme lento-onnettomuutta: Malesian Airwaysin koneen katoaminen, Malesian Airwaysin alasampuminen ja Air Algerien koneen putoaminen myrskyssä. Koneessa olleista ruumiista voidaan päätellä turman eteneminen. Itä-Ukrainassa ammutun koneen matkustajia löydettiin kilometrien säteellä, joten koneen voidaan olettaa hajonneen ilmassa. Mikäli ruumiit tunnistetaan, niiden vammojen laatu voidaan selvittää ja istumapaikkatietojen perusteella voidaan päätellä mihin kohtaan konetta mahdollinen ohjus on osunut. Tietenkin tällaisia vammoja täytyy verrata johonkin ja vertaaminen tehdään lahjoitetuilla ruumiilla. Kirja käy läpi myös eettisiä ongelmia erilaisia esimerkiksi pomminpurkajan välineitä testattaessa. Suku tuskin ilahtuisi kuullessaan tutkijoiden räjäyttäneen heidän vaarinsa. Jotkin tieteelle testamentuista kuolleista päätyvät niin sanotulle ruumisfarmille (Body Farm), jossa ruumiit jätetään lahoamaan erilaisille alustoille ja erilaisten olosuhteiden vallitessa. Tästä on valtavasti apua kuolinsyyntutkijoille, jotka pystyvät ruumisfarmin tutkimustietojen avulla arvioimaan löytyneiden ruumiiden tarkkaa kuolleenaoloaikaa huomattavasti paremmin. Erilaiset haavat ja kuolinajat on mahdollista rekonstruoida ja hyönteisten ilmenemisnopeutta voidaan seurata tarkasti.

Mary Roach kirjoittaa omalla tavallaan omasta näkökulmastaan. Hän kokee asioita kirjan edetessä ja välillä käynnissä olevan taksimatkan kuvailu tuntuu turhauttavalta muuten asiasisällöltään rikkaassa kirjassa. Sydänsiirtoja käsittelevässä kappaleessa hän käyttää asiantuntijana tohtori Mehmet Ozia, joka on sittemmin ryhtynyt kauppaamaan huuhaahoitoja Dr. Oz -televisio-ohjelmassaan. Kirja on kuitenkin kirjoitettu vuonna 2004, kauan ennen kuin Oz ryhtyi Oprahin terveysasiantuntijaksi ja sitä kautta lähes synonyymiksi ahneelle huijarille. Ennen tätä hänellä oli hieno ura sydänsiirtojen saralla, hän on ollut mukana julkaisemassa yli 400 tieteellistä artikkelia ja hänellä on muutama patenttikin. On ymmärrettävää, että hän on ollut tässä kirjassa asiantuntijana, mutta herran nykymaineella häntä tuskin mukaan pyydettäisiin.

Stiff on erittäin viihdyttävää luettavaa ja sitä lukiessa kuolemaan liittyviä asioita oppii ajattelemaan ihan uudelta kantilta. Mary pohtii kirjan lopussa miten haluaisi omien maallisten jäännöstensä kanssa toimittavan, joten minä kerron myös oman toivomukseni. Elimet jakoon niitä tarvitseville ja loput lääkärien harjoitusmateriaaliksi, räjäytettäväksi tai johonkin muuhun hyötykäyttöön. Hautaaminen tuntuu todella tylsältä vaihtoehdolta tämän kirjan luettuani.

Kirjassa on 295 sivua, eikä sitä ole saatavana suomeksi. Kirjan voi tilata paperiversiona, äänikirjana ja Kindle-kirjana linkkien takaa. Paperi- ja Kindle-versiot maksavat tätä kirjoittaessa alle kymmenen taalaa, eli ovat halpoja kuin saippua. Tilaamalla kirjan näillä linkeillä annat samalla minulle hivenen taskurahaa uusien kirjojen ostoon.

Mary Roach - Packing for Mars: The Curious Science of Life in the Void

Tämä kirja on odottanut lukemista jo jonkin aikaa. Innostuin, kun kuulin Maryn haastattelun joitakin vuosia sitten jonkin podcastin yhteydessä. Kirja on kepeä ja humoristinen kuvaus siitä mitä kaikkea olisi otettava huomioon miehitetyllä Mars-lennolla. Tietenkin kaikki happi, vesi, ruoka ja polttoaine on vietävä mukana, mutta se on vasta alkua.

Mary aloittaa kirjan kertomalla 60-luvun kuulentojen valmisteluista. Apollo 11:n mukanaan viemä lippu vaati kokonaisen komitean pohtimaan onko Yhdysvaltojen lippu mahdollista viedä kuuhun kansainvälisiä sopimuksia rikkomatta, pitäisikö sinne viedä useiden eri maiden lippuja, minkälainen lipun pitäisi olla ja niin edelleen. Kun lipusta oltiin päästy yhteisymmärrykseen, se piti suunnitella. Sen piti olla mahdollisimman pieni, kestää rakettimoottorin lämpö, olla käsiteltävissä avaruuspuvun hansikkailla, sen piti liehua ilmakehättömässä ympäristössä ja saada jotenkin pysymään pystyssä. Kaikki mahdolliset ominaisuudet kuljettamisesta pystyttämiseen täytyi tietenkin vielä erikseen testata ennen lentoa. Avaruudessa kaikki on vaikeampaa.

Nykyisin naureskellaan rautatien alkuaikojen peloille. Pelättiin, että yli 15 km/h nopeus aiheuttaisi hulluutta ja pelkotiloja. Kaikkien laitteiden ja ihmisten toimintakyvyn testaaminen painottomuudessa kuulostaa samanlaiselta irrationaaliselta pelolta, mutta painottomuus vaikeuttaa oikeasti laitteiden toimintaa. Lämmin ilma ei nousekaan ylöspäin, joten laitteet kuumenevat jatkuvasti ilman erillisiä tuulettimia. Ihmisten ympärille kerääntyy hiilidioksidipilvi ja mureneva ruoka muuttuu kaikkeen tarttuvaksi pölyksi. Ongelmia, joita ei voi ennakoida ennen niiden testaamista painottomuudessa.

Ongelmia syntyy laitteiden kanssa, mutta ihmisten aiheuttamat ongelmat ovat paljon suurempi päänvaiva. Lihasten ja luiden surkastuminen, matkapahoinvointi, peseytymisen tarve (ja peseytymättömyyden aiheuttamat ongelmat), seksuaaliset tarpeet ja mielenterveyden ongelmat saavat valtavat mittasuhteet henkilöauton kokoisessa metallisäiliössä, josta ei pääse pois.

Kirja kertoo anekdootteja NASAn ja muiden avaruusjärjestöjen testeistä ja erilaisista sattumuksista. Mary on myöskin nähnyt paljon vaivaa tarkistaessaan tarinoiden todenperäisyyden. Tämä käy ilmi esimerkiksi urbaaniksi legendaksi paljastuneen masturboivan avaruusapinan tapauksesta. Suurin osa lähteistä tuki legendaa, mutta otettuaan yhteyttä riittävän moneen ihmiseen, paljastuu ettei väite voi pitää paikkaansa.

Kirja on erinomaisen hauska Maryn kommentoinnin ja viihdyttävien tositarinoiden ansiosta. Kirjaa lukiessa oppii kuin varkain hieman avaruusalusten toiminnasta ja fysiikan perusteista.

Kirjassa on 334 sivua, se on saatavana vain englanniksi ja paperikirja maksaa Amazonilla noin 10 $. Se on saatavana paperikirjana, äänikirjana ja Kindle-versiona. Tilaamalla kirjan näillä linkeillä annat samalla minulle hivenen taskurahaa.